Parisen viikkoa sitten vanhempi tyttäreni Aliisa sai ihan oman dikikameran, koska huomasimme hänen tykkäävän isin kamerasta. Aina kun otin kuvan hän juoksi luokseni katsomaan pikkuruudusta kuvaa.
Ensiksi hänelle hankittiin filmipokkari, mutta ongelmaksi muodostui filmin kelaus joka piti tehdä peukalolla. Tietenkään hän ei sellaista operaatiota osannut ja hermostui helposti kun ei saanut salamavaloa välähtämään uudestaan nappia painamalla. Lisäksi filmien kehityskustannukset olisivat kasvaneet isoiksi kun pieni ottaisi kuvia rullallisen minuutissa.
Aliisa saikin vanhan Fujifilm 1.2 megapikselin digipokkarimme, jossa on 128Mb SmartMedia muistikortti. Eilen otin tytöistä muotokuvia puuhissaan ja Aliisa halusi ottaa myös kuvia joten hän pyysi omaa kameraansa.
Sitä suljinnappia painettiin kyllä aika ahkerasti ja kaiken kukkulaksi vasemman käden sormet linssin edessä. Eihän se haittaa, harjoittelu tekee mestarin ja muutaman neuvon jälkeen hän saikin jo sormet pois linssin edestä.
On se kiva nähdä näin pienen lapsen innostuvat valokuvauksesta. Nyt vaan pitää jostain löytää kortinlukija jossa on sekä CF että SM korteille paikka ja joka toimii niin Windows XP:ssä kuin Linuxissakin. Tällä hetkellä meillä on ainoastaan CF -kortinlukija, joten Aliisan kuvia ei nähdä ennen kuin uusi kortinlukija löytyy.
Sitten kun Aliisa lopetti kuvausurakkansa, päätti Adele kokeilla myös valokuvaamista. Vaikka ote kamerasta ei ollutkaan vielä täydellinen, oli hänen kokemus isosiskon kameran kanssa erittäin mieluisa. Sitä hän kummasteli että miten sen salaman saa välkähtämään, mutta tyytyi sitten omiin helistimiin.
Saa nähdä hurahtaako meidän tytöt samalla tavalla valokuvaukseen kuin vanhemmatkin...
;)
;)
;)
;)