Kuvausretki
10.9.2005  |   Lisää kommentti   |   Ei kommentteja  |  Permalink
Muutama päivä sitten päätin ottaa Sami Maisniemeen yhteyttä yhteisestä valokuvausretkestä luontoon kuvaamaan lintuja. Olen jo pidemmän aikaa seurannut hänen kirjoituksiaan Viikin ja Lauttasaaren retkistään kuvaamassa lintuja. Lauttasaari on tuttua aluetta, mutta Viikkiin en ole koskaan ennen tutustunut.

Sami saapui meille aamulla ja nopeasti tyttöjen pukemisen jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme kohti Viikkiä missä kuulemma olisi paljon lintuja joista voisimme ottaa kuvia. Tällä hetkellä ovat ajankohtaisena lintuina valkoposkihanhet sillä niitä voi bongata sadoittain taivaalla ja pelloilla muuttopuuhissaan.

Saavuimme Viikin Gardeniaan, josta jatkoimme jalan hiekkapolkua pitkin kohti isoja peltoja. Taivaalla näimme muutamia hanheja, mutta ihmettelimme missä kaikki isot laumat piileskivät. Hetken aikaa käveltyämme horisontissa näkyi satojen valkoposkihanhien parvi lentämässä kohti meitä. Äkkiä kamerat ja linssit kuntoon ja eikun kuvia ottamaan. Harmiksemme parvi ei lentänyt ohitsemme vaan kaarsi juuri ennen meitä toiseen suuntaan. Jäimme kuuntelemaan hanhien ääniä, mutta hiljaisuus kaikui korviimme. Parvi taisi jatkaa lentoaan kohti meren rantoja.

Päätimme jatkaa matkaa pitkin hiekkatietä ja vanhempi tyttäreni Aliisa alkoi olla jo kärsimätön kun ympärillä ei ollutkaan lintuja vaikka isi lupasi. Pienen kävelyn jälkeen kuulimme hanhien ääniä läheisten puskien takaa. Äänestä päätellen puskien takana olisi paljon hanhia ja niin olikin. Iso pelto täynnä hanhia lepäämässä ja syömässä ennen pitkää matkaa. Siirryimme pellolle ja hanhet eivät olleet moksiskaan. Saimme rauhassa ottaa niistä kuvia ja tyttäreni sai juoksennella pellolla ruokkimassa hanhia.

Jonkin aikaa kuvattuamme päätimme mennä takaisin autolle ja jatkaa matkaa Seurasaareen missä on valkoposkihanhien lisäksi myös joutsenia. Tyttäreni pussissa oli vielä siemeniä ja pähkinöitä jäljellä ja vimma lintujen sekä oravien perään oli kova. Heti Seurasaareen saavuttuamme kohtasimme ison lauman hanheja sekä kaksi joutsenta poikueineen. Täällä valkoposkihanhet olivat paljon kesympiä kuin Viikissä ja niistä sai kuvia paljon lähempää. Välillä ne kävivät agressiiviseksi, mutta mitään tappelua ei ollut eikä niitä sen kummemmin tarvinnut pelätä.

Jatkoimme matkaa Seurasaareen ja kun ylitimme sillan vastassamme oli monta oravaa. Istuimme penkeille antamaan nuoremmalle tyttärelleni Adelelle ruokaa ja Aliisa rupsi jahtaamaan oravia pähkinät pussissa. Sami sai yhden oravista ottamaan pähkinän kädestä mikä oli hieno tilaisuus ottaa kuvan oravasta.

Seurasaaressa oli tällä kertaa paljon oravia. Viime kerralla kun kävimme siellä näimme vain yhden oravan, tällä kertaa ne hyppivät eteen jatkuvasti. Heti kun Aliisa sai tyhjennettyä pähkinäpussinsa, päätimme lähteä takaisin autolle. Vielä paluumatkalla otimme muutaman kuvan valkoposkihanhista ja joutsenista. Tyttereni alkoivat olla täysin poikki viiden tunnin ulkoilusta, mutta onnellisia olivat kuten isänsäkin. Tiesin jo siinä Seurasaaressa että kuvasaldo oli onnistunut ja kiinnostus lintukuvausta kasvoi entisestään.

Vaikka käytössäni ei ollut valovoimaista putkea, silti onnistuin mielestäni hyvin lintukuvausessa käyttäen Sigman 28-200mm/f 3.5-5.6 putkea. Vaikka sää oli välillä pilvistä ja välillä aurinkoista, onnistui lintujen kuvaus kiitos korkean ISO arvon jonka olin asettanut. Myöskin mahdollisimman pieni aukko oli käytössä koko ajan jolla varmistin tarpeeksi nopeat suljinajat.

Päivä oli siis erittäin hieno ja onnistunut, oli todella mukava tavata Sami henkilökohtaisesti ja käydä valokuvaamassa hänen kanssa lintuja. Harmi, että kesä on kohta jo ohi ja mielenkiintoiset linnut muuttavat pois Suomesta, sillä olisi mukava tutustua lintukuvaukseen hieman lisää.

Valokuvia valokuvaretkestämme [ Avaa Galleria ]