<![CDATA[Artur Gajewski - Valokuvauksen päiväkirja]]> http://www.arturgajewski.com/blog Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 Zend_Feed http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss <![CDATA[Inspiraation lähde lapsikuvaukseen]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/261
Lasten muotokuvaus on pitkälti itse lapsesta kiinni kuinka monipuoliseksi kuvasetin saa muodostettua, mutta mikäli kuvaajalla ei ole hajuakaan mitä tekisi niin "kiltilläkään" lapsella ei ole hyötyä jos kuvaaja on täysin lukossa syystä tai toisesta.

Itse suurin inspiraation lähde on tietenkin omat lapset, mutta tukena pidän erinomaista Flickr -palvelua. Siellä käyttäjä voi omien kuvien näyttämisen ohella liittyä erilaisiin ryhmiin ja käydä siellä aiheesta keskustelua. Itse kuulun muutamaan ryhmään jossa keskustellaan lasten muotokuvauksesta ja sen business-puoleen.

http://www.flickr.com

Tämän lisäksi käyttäjä voi selailla muiden kuvia ja merkata omasta mielestään kiinnostavat kuvat "Favorites" -listalle myöhempää tarkastelua varten. Tämä on se inspiraation lähde josta nyt puhun. Olen koonnut sellaisia lapsiakuvia joista olen tykännyt todella paljon Flickrissä ja käynkin ihastelemassa kyseisiä kuvia aina silloin kun omat ideat loppuvat.

http://www.flickr.com/photos/arturgajewski/favorites

Myös muiden valokuvaajien kotisivuja on kiva katsella, varsinkin jos kuvaajien jälki eroaa massasta:

http://www.ajatonjoki.com

http://www.lapsikuvaus.fi
]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Syyspotretit Aliisan kanssa]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/259
Viikko sitten tuli netissä vastaan kauniita lapsikuvia jotka oli otettu käyttäen vain vallitsevaa valoa ja ehkä heijastimia. Lueskelin muutamaa tutoriaalia sekä katsoin Youtube videoita aiheesta ja teki kovasti mieli napata tyttäreni Aliisa ja lähteä ottamaan hänestä muotokuvia Tikkurilan Silkkitehtaan alueella.

Päivä oli pilvinen ja masentavan harmaa. Valo oli kumminkin mahtavan pehmeä juuri muotokuvaukseen, sillä missään vaiheessa Aliisan naamassa ei ollut kovia varjoja. Ainoa ongelma oli pimeät silmänympärykset (pesukarhusilmät) jotka muodostuvat siitä, että valo tulee suoraan ylhäältä. Tähän on kaksi vaihtoehtoa:

- Käytetään rakennuksia, autoja tai muuta muodostelmaa isoina heijastimina
- Otetaan avuksi hopea heijastin ja heijastetaan taivaalta tuleva valo kohti mallin naamaa

Koska olin kuvaamassa yksin, otin mukaani Lastoliten Tri-Balance heijastimen jossa toinen puoli on hopea ja toinen puoli on valkotasapainoon tarkoitettu pinnoite jossa mustaa, harmaata ja valkoista pintaa (tästä kuva viimeisenä.) Eli oikealla kädellä käytin kameraa ja toisella kädellä heijastin valoa Aliisan naamalle. Koska valoa ei ollut muuta kuin mitä täyspilvisen kerron läpi saattaa tulla läpi, jouduin pitämään heijastinta todella lähellä Aliisan naamaa. Välillä Aliisa auttoi kuvaajaa pitämällä heijastinta itse samalla hymyillen kauniisti kameraan.











Käytetty kalusto:

Canon EOS 400D
EF 50mm f/1.8
Lastolite Tri-Balance

Ja tässä vielä kuva Lastolite Tri-Balance heijastimesta, jota on siis helppo käyttää yhdellä kädellä kiitos kahvan:



Linkit videoihin ja tutoriaaleihin:

Natural Light Training Video

Use top shade for great portraits

How to create fun, dramatic portrait

Finding light in open shade

Utilizing open shade in portrait photography

Edit: Kyseessä oli siis Lastoliten Tri-Balance, ei Tri-Grip. Jälkimäisessä ei ole valkotasapainon säätöä varten tehtyä pinnoitetta.
]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Canon EF 50mm f/1.8 ja lasten muotokuvausta]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/257
Nyt vuosia kokeneempana ja viisaampana päätinpä ostaa samaisen objektiivin uudestaan sillä taka-ajatuksella että jos nyt oikeasti rupeaisi kuvaamaan omia lapsiaan hiukan enempi. Koska itse pidän 50mm polttovälistä muotokuvauksessa ja 1.8 aukon tuottamasta bokehista, tämä linssi oli järkevin ostos tällä hetkellä. Jossain välissä voisi päivittää 1.4 aukolliseen versioon mutta siihen asti aion nauttia tämän objektiivin avulla saaduista muotokuvista.

Objektiivin rakenteellisesta laadusta tai tarkennusmoottorin äänestä en mene sanomaan mitään, sillä en halua saada aikaiseksi "juupas eipäs ja verrataan 24-70 L objektiiviin tarkennuslaatuun" tyyppistä keskustelua. Joka ikisessä foorumissa puidaan näitä samoja asioita ja minulle nämä asiat ei merkkaa mitään jos saa alla olevien kuvien tapaisia valokuvia lapsistaan.

Tässä juuri käytiin tyttöjen kanssa heidän taitoluistelukoululla ja luistelujen jälkeen nappasin tytöt hihasta poseeraamaan iskälle. Aukoksi armotta täysi aukko eli 1.8 ja ei kun tarkentamaan silmiin. Alla tulokset.







Suosittelen kyseistä objektiivia kaikille muotokuvauksesta kiinnostuneille jo itse hinnankin vuoksi, sillä Verkkokauppa.com:sta objektiivin saa itselleen 109 eurolla.
]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Mustan taustan värjäys salaman värikalvoilla, osa 2]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/256
Kuten sanoin aikaisemmin, aloitan yleensä pääsalamalla asettamalla salamaan 1/4 teho. Tässä kuvauksessa salama oli lähellä mallia ja sateenvarjona läpiammuttavaa tyyppiä. Valotusmittarilla sain arvoiksi ISO 320, 1/250s, f/13. Suljinaika sen vuoksi maksimissaan, koska halusin tappaa kaiken vallitsevan valon asunnostani, jonka ikkunoissa on vain valoverhoa.



Olen käyttänyt Sekonic L-308S valotusmittaria jo parisen vuotta ja olen siihen tyytyväinen. Sillä voi tehdä kaikki perusjutut mitä tällainen kuvaaja haluaa ja mittaa sekä heijastavan että vallitsevan valon. Kyseinen valotusmittari on halvin digitaalinen mittari, mutta on olemassa myös puolimanuaalisia joissa sinun pitää saada aukon arvo katsomalla jotain taulukkoa itse laitteessa.

Sen jälkeen kun mallin valotus on kohdallaan, peitetään mallin naama ilmastointiteipillä korjatun harmaakortin avulla. Ei sen takia että kuvaaja ei jaksa katsoa mallia vaan koska tämä on minun referenssikuva valkotasapainon korjaamiseen myöhemmin Lightroomissa lopuille kuville.



Alla setup kuva kyseisestä kuvauksesta tässä vaiheessa. Vielä on jäljellä taustavalo ja värikalvoilla säätäminen, mutta näistä lisää aivan kohta.



Sitten lisätään vielä yhtälöön taustavalo. Tässä salama jalustalla niin, että kamerasta nähtynä se on mallin takana piilossa. Pyrin yleensä saamaan välähdyspään suurinpiirtein korvien korkeudelle. Strobisti David Hobbyn DVD:ltä olen oppinut tämän tempun jossa salamaan kiinnitetään Stofen Omni-Bounce valohajoitin. Näin valo leviää tasaisemmin taustalla eikä ole niin spottimainen. Alla olevassa kuvassa salama on noin 30cm taustasta 1/2 teholla.



Kun taustavalo luo yllä olevan kuvan tapaisen hehkun mallin taakse, tuo se mallia enemmän esille mustasta taustasta ja antaa muotokuvalle lisää potkua.



Mikäli halutaan värittää taustan jollain tietyllä värillä, käytetään siihen salamakuvaukseen tarkoitetuilla Special Effects -värikalvoilla. Täytyy kumminkin muistaa, että nämä värikalvot heikentävät tehoa noin aukon verran, joten tätä hukkaa voidaan kompensoida kahdella tavalla:

1. Nostamalla taustasalaman tehoa tai

2. Alentamalla päävalon tehoa ja avaamalla kamerassa aukkoa

Jälkimmäinen tapa on ehkä parempi sellaisissa tapauksissa joissa taustavalo on kaukana kuvauspaikasta tai vaikeasti säädettävissä.

Kalvon kiinnittäminen salamaan on helppoa. Ensiksi sujautat sellaisen välähdynpään päälle ja ylimenevä osuus salaman sivuille kuten alla olevassa kuvassa.



Sen jälkeen vain Stofen kuppi päälle ja kalvo pysyy hienosti salamassa kiinni.



Myöskin Stofen itse muuttuu kalvon väriseksi salaman välähtäessä, joten kaikki mihin salaman valo koskee on myös värjätty kyseisellä värillä. Kannattaa siis muistaa taustavalon leviäminen mallin hiuksiin ja olkapäille.



Jos vaihdetaan väriä niin rutiini on sama ja suljinaikaa pitää ehkä säätää, sillä eri värit ja kalvotyypit heikentävät salamavaloa eri tavalla. Mutta pienen säädön jälkeen kuvalla on eri fiilis kuin aikasemmassa. Ainoa mikä muuttui on taustavalon väri.



Ja tässä vielä setup kuva kokonaisuudesta. Studio rakennettu siis asuntomme eteiseen jossa pieni tila mutta niin on pieni itse mallikin.



]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Mustan taustan värjäys salaman värikalvoilla]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/254
Helios mustavalkoinen kokoontaitettava tausta

Musta kangas, vaikka se kuulostaakin hassulta, on todella hyvä väri mikäli on tarvetta saada valkoinen tai tietyn värinen hehku mallin taakse. Homma toimii parhaiten niin, että salaman päälle laittaa Stofenin valonhajoitin ja osoittaa salama kohti taustaa noin metri taustakankaasta ja mallin takana jolloin jalusta ja salama ei tule valokuvaan.



Sitten vaan haetaan se paras teho, mitä heikompi sitä pienempi säde mallin takana. Sitten kun löydetään se sopiva teho (itse yleensä aloitan 1/4 teholla) ja asetetaan malli istumaan salaman ja kameran eteen ilman päävaloa, tulee alla olevan tuloksen tapainen jälki. Tästä näkee miten tausta valaistuu salamasta.



Sitten vaan valaistaan malli halutulla tavalla ja muotokuva on valmis.



Seuraavaksi tuleekin sitten taustan värin muokkaus. Parhaiten ja ehkä helpoiten se onnistuu edelleen käyttämällä samaa mustaa taustakangasta, mutta tällä kertaa asetetaan taustasalaman ja Stofenin väliin värikalvo. Värejä voi sekoittaa keskenään saadaakseen mielenkiintoisia värikombinaatioita tai käyttää joitain perusvärejä.

Pieni varoituksen sana. Mikäli käytät värikalvoja, kannattaa malli asettaa tapeeksi kauas taustakankaasta. Olohuoneessamme ei ole paljon tilaa joten etäisyys taustasta ei tässä tapauksessa ollut tarpeeksi. Seurauksena hiukset voivat värjääntyä, etenkin ollessa vaaleat kuten alla näkyy.



]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[DIY gobo, snoot ja grid snoot]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/252
Kävin pikaisesti lukaisemassa erinäisiä DIY sivustoja, mutta totesin loppujen lopuksi että on paljon kivempaa kun käyttää omia aivosoluja ja askartelee juuri sellaiset vempaimet mistä itse tykkää. Ei tämä kumminkaan mitä astrofysiikkaa ole.



Materiaalit olivat yksinkertaisia:

- yksi Lidlin mikropopkornin laatikko
- sähköteippiä
- maalarinteippiä
- viisi mustaa pilliä ala Ikea
- muutama lisäpala pahvia

Aloitin askartelun grid snootista. Leikkasin EX430 salamaan sopivan kehikon ja Lidlin popcorn laatikon reunat sopivat yllättäen hyvin tähän tarkoitukseen, ei tarvinnut paljon taitella omia kulmakohtia. Mustat pillit leikkasin noin 3cm pituisiksi paloiksi niin, että yhdelle kerrokselle meni 9 kpl näitä pätkittyjä paloja. Laitoin ne riviin tasaisesti ja kiinnitin ne toisiinsa maalarinteipillä kuten alla olevassa kuvassa. Liimaamalla ne kehikkoon veisi aikaa ja mun hermot ei sellaiseen nysväämiseen riitä.



Kun kaikki viisi kerrosta oli pinottu päällekkäin, teippasin kaikki pillikerrokset muutaman kerran ympäri maalarinteipillä.



Tämän jälkeen oli enää jäljellä pillien kiinnitys itse kehikkoon. Ratkaisin asian niin, että tein teipin palasista kaksipuolisen teipin. Kun sain kehikon pillien ympäri, vahvistin sitä vielä sähköteipillä. Joihinkin kulmiin jäi hiukan väljää mutta se ei haittaa.



Alla vielä kuva millaista jälkeä grid snoot tuottaa. Koska sisäosa on jaettu ympyrän muotoisilla pilleillä, seinälle muodostuu ympyrän muotoinen valokeila. Mikäli grid snoot olisi rakennettu muovipaloista joissa neliskanttisia reikiä, olisi seinälle muodostunut neliskanttinen valokeila.



Seuraavaksi rakensin snootin joka oli paljon helpompi projekti kuin grid snoot. Tähän olin saanut kehikon Lidlin popcorn paketista. Kun oli leikannut kehistoa sellaisen, että sen saa napakasti kiinni salamaan, teippasin sen ympräi sähköteipiä vaihvistamaan sitä. Tämän jälkeen laukussa se voi olla litistettynä kasaan ja käyttöä varten sitä voi muokata haluamakseen. Tämän snootin pituus oli 15cm.



Valo kulkee snootin kautta suht suoraan, mutta levittää valoa hiukan yli snootin reunojen kuten alla olevan kuvan perusteella näkee.



Tämä snoot tuottaa hiukan laajempaa valoa kohteeseen kun taas grid snootilla saa keskitetympää valoa aikaiseksi.



En ole vielä kokeillut näitä muotokuvaukseen kotona tai muualla mutta nyt kun kerran oli aikaa väsätä tällaiset niin en voinut vastustaa itseäni. Laitan juttua sitten kun ehdin kuvata muotokuvia ja valaista taustaa tai mallia näillä.

Rakensin myös Gobon joka on pelkkä neliskanttinen pahvipalanen joka blokkaa valoa menemästä tiettyyn suuntaan salamasta. Jokainen osaa kumminkin leikata neliskanttisen pahvipaperin joten en ala tämän enempää gobosta kertomaan.
]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Onni on omistaa kevyt jalusta...]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/250


Minulla on kaksi jalustaa. Yksi on tukevampi, painavempi ja paremman laatuinen kuin toinen, joka on tosi kevyt, hiukan matalampi mutta toisaalta paljon kannettavampi. En ymmärrä miksi olen tähän asti ottanut tuon painavemman mukaan näihin lapsikuvauksiin. Toisaalta kevyempi ei pysy millään pystyssä mikäli siihen kiinnittää sateenvarjon ja sattuu olemaan hiukankin tuulinen sää.

Tänään illalla oli kaunis aurinko ja senpä vuoksi asetin suljinajaksi 1/250 ja tausta valottui oikein aukolla f/7.1 joten salaman tehoksi laitoin sen mikä valotti kohteen parhaiten.

Välillä salama oli 1/2 teholla, välillä 1/4. Kaikki riippui siitä missä kohdassa pidin salamaa ja kuinka kaukana kohteesta. Salaman valotusta säädin sitten salaman etäisyydellä.

Välillä valotin niin, että tausta oli alivalottunut. Tällöin sain salamavalotuksen esille paremmin tuoden kuvaan kolmiulotteisuutta.



Vaikka suurimmaksi osaksi Adele halusikin piirtää tai vaan leikkiä hassua tyttöä, pyysi hän pariin otteeseen minua ottamaan muotokuvan. Tokihan siihen piti suosta ja näinpä syntyi kuvaussession paras kuva...



Idea kevyeen jalustan käyttöön tuli valokuvaajalta nimeltä Brent Williamson Uudesta Seelannista. Hän kuvaa myöskin lapsiaan paljaalla salamalla jalustan päässä.

Katso hänen Flickr kuvat joissa hän käyttää tätä tekniikkaa!

Katso tämäniltaisen kuvauksen loput kuvat
]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Miten saada kuviin oikea valkotasapaino?]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/248
Tämän vuoksi viime aikoina aina kun kuvaan jotain vakavammalla otteella kuten muotokuvia lapsistani, olen ottanut käytännöksi käyttää aina valkotasapainoon tarkoitettua taulua jonka pidän kamerarepussani. Käyttö on helppoa:

1. Kuvataan RAW muodossa, JPG muotoisia kuvia on vaikea enää säätää kunnolla.

2. Ennen varsinaista kuvausta kun salamat, aukot ja suljinajat on säädetty, pyydetään mallia pitämään vempainta edessään ja otetaan kuva.

3. Kuvataan varsinaiset muotokuvat antaumuksella.

4. Avataan kaikki kuvat kuvankäsittelyohjelmalla, tässä tapauksessa Lightroom.

5. Käsitellään ensiksi kuvaa joka oli meidän referenssikuva kohdassa 2. Otetaan valkotasapainopipetillä (paina W) arvo jostain kohtaa harmaakortin harmaata kohtaa. Huomaat kuinka ihon värit suorastaan puhkeavat kukkaan.

6. Kopioit tämän jälkeen tämän referenssikuvat värilämmön arvon (Ctrl+C ja sen jälkeen ruksi kohta White Balance) leikepöydälle ja siirrät arvoon kaikkiin muihin saman setin kuviin.

Huomioi, että kun päivä etenee tai otatte kuvia jossain toisessa paikassa, pitää ottaa uusi referenssikuva. Tämä sen takia, koska vallitseva valo muuttuu ajan ja paikan myötä ja silloin pitää saada uusi lukema siitä mikä oikeasti on keskiharmaa.

Alla vielä esimerkkikuvat tyttärestäni. Vasemmalla puolella kuva on suoraan kamerasta importattu RAW muodossa Lightroomiin. Oikealla puolella on yllä olevien ohjeiden mukaan korjattu valkotasapaino. Vasen kuva voisi näyttää hyvältä mikäli et näkisi värikorjattua kuvaa, mutta vierekkäin huomaa, että alkuperäisessä kuvassa on sinertävä värimaailma.

Raw white balance Corrected white balance





























Näitä harmaakortteja löytyy eBaystä halvalla, kokeile hakua vaikkapa hakusanalla Ezybalance.]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Valokuvausta pääsiäisenä]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/246
Aurinko paistoi muutamien pilvien välistä niin hienosti, että päätin kokeilla cross-lighting kuvausta pitkästä aikaa. Suomen talvessa ei ole paljon kehumista auringonvalon määrän suhteen joten päätin valokuvata näin "takautuvasti".

Ensiksi asetin kameraan ISO arvoksi 100 sekä 1/250s suljinajan joka on maksimi synkka-aika kamerassani. Sen jälkeen valitsin salamaan 1/4 tehon. Valonmuokkaajana käytin läpiammuttavaa varjoa, koska kilpailin tässä auringinvalon kanssa ja heijastava ei ehkä olisi toiminut niin hyvin.

Eli tarkoituksena tässä oli käyttää auringonvaloa hiusvalona ja salamaa päävalona. Jos aurinko tulee mallin takaa oikealta, laitetaan varjo mallin eteen vasemmalle.

Aukon sitten säädin kameraan mallin valotuksen mukaan. Jos malli valottuu liikaa, pienennetään aukkoa (suurennetaan aukko numeroa) ja toisinpäin. Koska vallitsevaa valoa kontrolloidaan suljinajalla, voi mallin valotusta huoletta muuttaa pelkällä aukolla.

Mutta mitä tapahtuu jos yhtäkkiä aurinko meneekin pilven taakse? Helppoa, säädä suljinaikaa pidemmäksi. Mallihan valottuu aivan samalla tavalla, vain vallitseva valo muuttuu.

Alla vielä muutamia kuvia pääsiäisen valokuvaussessiosta tytärteni kanssa:

Adele pose Aliisa laid back

Ja tässä vielä linkki kaikkiin kuviin Flickr:ssä.]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000 <![CDATA[Zack Arias - OneLight Seminar DVD]]> http://www.arturgajewski.com/blog/default/view/article/244 Tuli katsottua kyseinen tupla-DVD tuttavan luona
ja ajattelin tulla tänne kertomaan mielipiteitä.

Zack Arias on Atlantalainen strobisti jota voisi luonnehtia vähän Dave Hobbyn tyyppiseksi kuvaajaksi. Hänen seminaari kattaa pikkusalamoiden käyttöä muotokuvauksessa niin, että käytetään vain yhtä salamaa ja siihen joko sateenvarjoa tai tasovaloa.

Paketissa on kaksi DVD:tä, kummatkin noin kaksituntisia kestoltaan. Ensimmäisessä levyssä puhutaan paljon teoriaa ja jälkimmäisessä käydään läpi eri asiakkaita ja heidän kanssa valokuvausta läpi. Zack puhuu paljon asiaa kuvauksen aikana ja kertoo mitä tekee ja miksi.

Ensimmäisessä levyssä ei tullut paljon uutta asiaa vastaan jotka en olisi löytänyt Strobistin blogista. Ehkä Inverse Square Law -hässäkän Zack sai selitettyä paljon paremmin kuin Dave. Valon käyttäytymistä tutkitaan videolla paljon kuvien saattelemana, joten hahmotelma ei jää vain katsojan mielikuvitukseksi. Ainoa mikä hiukan ärsytti ykköslevyn sisällössä oli sen teennäinen tapa toteuttaa video ammattimaisemmaksi kuin strobistin videot.

Toisessa levyssä käydään läpi muutamia asiakkaita ja heidän kanssa työskentelyä. Ehkä huvittavin osio oli tällä levyllä se, kun Zack kumppaneineen häädettiin pois kahdesta eri kuvauspaikasta paikallisen turvatiimin kehoituksesta... yksityisalueella ilman lupaa kun kuvasivat. Lisäksi impromptu bileporukan muotokuvaus keskellä Atlantan iltaa jossain parkkipaikassa oli myös huvittavaa katsottavaa... "Oh my god look how good I look" huusi kyseinen kuvattu nainen katsottuaan kuvia kameran näytöstä. Zackin ilme tämän kommentin jälkeen oli kympin arvoinen.

Tosiaan hienoa ja mielenkiintoista katseltavaa neljän tunnin verran mutta päälle 200 taalaa kyseisestä seminaari DVD:stä on mielestäni ehkä hiukan liian suolainen hintaa, varsinkin kun samaa sisältlö voi oppia netistä ilmaikseksi. Eniten arvoa koko paketilla on se kun sai seurata ammattilaista työnsä parissa asiakkaan kanssa ikään kuin kuvaajan vieressä.

Jos joku nyt kumminkin haluaa kokoelmaansa hienon muotokuvauspikkuflässilläopasvideon, alla vielä tiedot:

Zack Arias - OneLight Seminar DVD


]]> Sun, 05 Feb 2012 10:46:27 +0000